Bianchi Infinito 2010 - Osien kustomointi

Bianchi Infinito 2010 - Osien kustomointi

Bianchi Infiniton runko on loistava, juuri sitä mitä etsinkin - mutta pyörässä ollut osasarja pyydettyyn 2690€:n hintaan vaikutti varsin vaatimattomalta: tarjotussa mallissa oli nimittäin vain Shimanon 105:n vaihteet ja jarrut, Fulcrum Racing 7 -sarjan kiekot, FSA Compact Wing alumiininen ohjaustanko. Tämän lisäksi vielä ohjainkannatin ja satulanputkikin olivat kaikki rotevaa, joustamatonta alumiinia joka heikensivät rungon aikaansaamaa keveys & mukavuuskerrointa.

Sram Force oli silloin paras hinta/laatu/paino -suhteen omaava osasarja johon minulla oli varaa, joskin toivoin ensisijaisesti Sramin Red -osasarjaa alunperin, vain siksi että pyöräkin oli punainen. 

Sramin Double Tap vaihtimet olivat helppoja oppia - kun painaa pidemmälle - ketju ponnistaa isolle rattaalle - ja näpäytät lyhyesti - napsahtaa ketju pienemmälle rattaalle.

Koskaan ei ole mennyt sekaisin kun tämän kerran opetteli. Jarrukahvoina Sram Force oli myös moitteettoman hyvä.

Ensimmäisen kesän ajoin Sramin Force kampisarjalla. Valitsin itselleni 175mm pitkät kammet ja 53/39 ratasparin, mutta lenkeillä tuntui paras välitys jäävän jotenkin aina näiden kahden eturattaan väliin aiheuttaen turhaa vaihtelua koko ajan.

Vaihdoin kampisarjan kesällä 2011 Sram Red kampiin, jotka olivat hivenen lyhyemmät (172,5mm), helpottaen selvästi pyöritystä ja 53/39 rattaiden tilalle tuli hienosäätönä 52/38 ja mitättömän tuntuisesta erosta huolimatta, etuvaihteen turha renkutus loppui tähän.

Mainittakoon vielä, että 50/34 compact-ratastusta en ole havainnut koskaan tarpeelliseksi näissä tasaisissa maisemissa.

Fulcrumin halvimman, 7 -mallin tilalle piti päästä kokeilemaan tietenkin parhaimpia, keraamisten laakereiden omaavia Fulcrumin Racing Zero -kiekkoja.

Fulcrumin brändihän on perustettu Campagnolon tytärfirmana vasta vuonna 2004, mutta sen kiekoilla saavutettiin heti runsaasti näkyvyyttä ja maailmanmestaruuksia: 2005 Tom Boonen, 2006-2007 Paulo Bettini ja 2008 Alessandro Ballan.

Racing Zerot olivat ehdoton valintani vanteiksi, parihinta ei noussut yli tuhannen euron ja keraamisten laakereiden lisäksi sisärenkaattoman vaihtoehdon mahdollistavaa, mielenkiintoista 2-WAY FIT systeemiä pääsi kokeilemaan samalla (linkistä Fulcrumin viralliseen 2-way fit -videoon).

Tärkeintä näissä vanteissa on keveys, rullaavuus ja tukevuus, joka mahdollistaa ärhäkät kiihdytykset, sekä vähentää osaltaan liike-energiaa hukkaavaa notkumista voimatilanteissa, kuten lähdöissä ja jyrkissä mäenkohdissa.

Keraamiset laakerit Racing Zeroissa pienentävät vierintäkitkan minimiin, tämä pidentää laakeriston elinikää ja tuntuu myös ajettaessa "myötätuulena". Keraamiset pallot ovat pyöreämpiä ja erittäin kovia, joten niihin ei tule painon alla samanlaisia epämuodostumia kuten teräslaakereihin. Kovuus lisää tukevuutta osaltaan koko systeemiin. Laakerit ovat myös kevyempiä kun teräksiset kilpailijansa.

Voitelua pitää hoitaa näidenkin laakerien kanssa. Vaseliini jäykistää "ilmapyörittelyä" mutta toimii rasitustilanteessa. Ohuesti öljytty laakerihan rullaa ilman ajajan painoa näennäisen loputtomasti, mutta karkaa painon tullessa päälle mikroskooppisilta kitkapinnoilta ja jättää näin kriittiset alueet ilman suojaa, joka ei ole keraamisillekaan laakereille suotava tilanne. Lisäksi vaseliini estää epäpuhtauksien pääsyn laakeriin.

Vanteisiin käy avorenkaatkin joissa kirjoa riittää pyöräliikkeiden valikoimissa, mutta sisärenkaattomissa vaihtoehdot ovat harvassa.

Polkupyörä on ainoa kulkupeli, jossa vielä käytetään sisäkumeja..? Olen kumminkin nauttinut suuresti Hutchinsonin Fusion 3:lla ajamisesta, ne ovat pehmeät, mukavat, kestävät ja rullaavat todella hyvin. Puhkeamisia ei ole tienpäällä sattunut, lisäämäni paikkausneste ilmeisesti mahdollistaa renkaan totaalisen loppuunajamisen.

Asennettaessa on käytettävä saippualitkua kunnolla, sillä vanteet ovat jämptit. Saippuan avulla ihan jalkapumpullakin saa ilmat renkaaseen. Paikkauslitkua on myös hyvä laittaa renkaaseen, sen ansiosta ilma kestää renkaassa pidempään, muuten tyhjenee parissa päivässä.

Polkimina oli ensin Lookin Keot mutta kyllästyin klossien jatkuvaan vikinään ja vaihdoin tilalle Timen I-clic Racerit, enkä ole muita kaivannut sen jälkeen. Mutaan Timen klosseilla ei ole asiaa, mutta päkiöillä on kätevä kävellä kahvilaan, tästä nimikin - "cafe cleats".

Satulan tilalle valitsin keskeltä "helpotetun" Specialized Toupen, joka oli minulle selkeästi paras. Hyvän palvelun pyöräliike antoi minun testailla erilaisia satuloita pitkin kesää ja tämä oli lopulta selkeä valinta - olisinpa sattunut testaamaan tätä ensin.

Ohjainkannatin on Specialized S-Works 120mm 31,8mm +-8:sta 16:sta asteesta säätövaralla, joka on todella paljon. Säätö tehdään kääntämällä kannatin ja pyörittämällä sisälle jäävää epäkeskoista "shim" rengasta. Todella kätevää, säästää ostamasta isoa kasaa kannattimia, joiden erona on vain eri "kulma".

Ohjaintanko ja satulanputki vaihdettiin alumiinisista hiilikuitu/komposiitti valmisteisiin Easton EC90 (SLX3) tuotteisiin. Tanko oli myös pari senttiä leveämpi alunperin ja tämä 40cm levyinen salli minulle suoremmat, rennommat kädet - mystistä, koska olen aina ajanut 42:lla. Olen kyllä melko kapeaharteinen.

Hiilikuitu- ja komposiittimateriaaleilla kevennettiin jälleen pyörää lisää ja vähennettiin maantien värinöitä. Päivän paino Bianchilla nyt siis 7,6kg.

Eastonin Aeroforce -triathlon lisätangollakin ajelin jonkun aikaa, helpotti hartioista mutta ei tietenkään selästä. Nekin ovat vielä joutilaana kaapissa...

Easton EC90 sarjan tuotteet olivat tietysti "Cadel Evansin valinta", joten sellainen on tarina näitten Easton-osien valinnasta.

* * *